Virsi 458

Ps 145: 8-13

8. Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
9. Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
10. Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
11. Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
12. Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
13. Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.

Laulu: Niin kaunis on maa

Tämä laulu on saanut alkunsa Pyhäselän yläpuolella DC 9:ssa matkalla Helsingistä Joensuuhun. Mutta yhtä lailla siinä on niitä samoja tuntoja, mitä koin, kun kiipesin suksilla ensimmäisen kerran Levi-tunturin puurajan ylpuolelle v. 1977 maaliskuussa ja sain katsella sitä henkeäsalpaavaa jylhyyttä ja kauneutta, mikä sieltä avautui.

Pakko oli pysähtyä, olla hiljaa ja ihmetellä, ihmetellä vain. Silminkantamattomiin vain valkoista, ei juuri suksenlatuja, tuulentuivertamia tykkylumisia puita alla ja luonnon lähes rikkomaton majesteettisuus ympärillä, elettiinhän vielä 70-lukua eikä ollut lukemattomia laskettelurinteitäkään Levin rinteillä.

Siinä oli vain oltava ja katseltava sitä huikaisevaa maisemaa ja jälleen tajusin, miten pieni on ihminen ja miten suuri Luoja ja hänen maailmansa ja miten kaunis. Ja samassa sai tajuta, hän pitää ihmisestä huolen, vaikka onkin tämän kaikkeuden Herra.

Luulempa etten ole ainut, joka on jotain tällaista saanut kokea varsinkin ensimmäisillä kerroilla Lapissa talven lumen ja jään keskellä, jos yhtä lailla riekonmarjamaton ja tunturikoivikon värittäessä tunturin rinteet syvään ruskanpunaan ja keltaisen eri sävyihin.

Jos lie sitten kokenut myös sen, miten pieni ihminen todella on, kun tuulentuiverrus hävittää ladun edestä tai kun pimeys ja pitkät välimatkat yllättävät väsyneet kulkijat ja on laitettava kaikki taitonsa ja tietonsa peliin, jotta jotenkin selvitään. Siinä kunnioitus luontoa kohtaan kasvaa ja tietää, että sen ehdoilla mennään eteenpäin jos mennään. Miten tervetullut onkaan valonpilkahdus, joka näkyy edessä ja tietää, että siellä lämmin kämppä ja ystävät odottavat.

Luonnon keskellä jos missä tajuaa myös toisen ihmisen merkityksen. Yksin voisi uupua matkalle, yksinäiseen mieleen voisi hiipiä pakokauhu ja suunta saattaisi kadota hetkessä tutunin tunturin kupeessa, kun olisi ehtinyt ylimääräisen ympyrän pyörähtää.

Jokainen Lapinkulkija tietää, ettei omaa porukkaa saa jättää ja jokainen tietää, meidän jälkeemmekin monet muut haluavat nauttia tästä samasta kauneudesta ja äärettömyydestä. Lainaa ja lahjaa tämä kauneus on ja ilman toinen toisensa huomioimista, kannustamista ja jopa kantamista ei ole yhteistä iloa.

> Takaisin julkaisuja-sivulle

”Olet väriltäsi musta taikka valkoinen, ruskea tai keltainen, olet silmäterä kallein Isän Jumalan, toivo koko maailman.”
Kysymyksiä Tapanille? Ota yhteyttä: