Olen syntynyt Enossa Pohjois-Karjalassa 29.11.1953 maanviljelijän poikana. Pielisjoen rantamaisemissa opin kalastamaan, nauttimaan luonnosta, rakentamaan korkeushyppytelineet, tekemään työtä jne. Lapsuudessa ja nuoruudessa tehtiin talkoilla vuorotellen kylän töitä, käytiin pyhäkoulua, urheiltiin. Pienestä kansakoulusta ponnistin keskikouluun, lukioon.

Rippikoulun jälkeen oli luontevaa lähteä mukaan nuoren seurakunnan touhuihin, isoseksi ja aikanaan ylioppilaaksitulon jälkeen teologiseen siihen aikaan, kun Viren ja Vasala voittivat kultamitaleitaan. Musiikki oli elämässä mukana pienestä pitäen, rippikoulun aikoihin mukaan tuli kitara ja trumpetti ja pian myös omien laulujen ekeminen. Kotipitäjästä löytyi myös tyttökaveri, ja kesken opiskeluvuosien mentiinkin jo naimisiin.

Pian kutsui työelämä. Ensimmäiset papinpaikat olivat Kuopion seudulla: Vehmersalmi, Kuopion tuomiokirkko- ja Puijon seurakunta. Seurakunnan nuorisotyö ja toki muutkin t yöalat tulivat hyvin tutuksi. Lauluja syntyi, perustettiin nuorten bändi Strange Man ja toiminnassa pyöri kymmeniä nuoria. Vanhin lapsista syntyi.

Muutaman vuoden kuluttua tuntui kuitenkin siltä, että on aika jatkaa opintoja, tieteenkin tekeminen kiinnosti. Helsingissä vierähtivät vuodet 1981-87. Tie johti myös Suomen Lähetysseuran työyhteyteen ja opintojen ohella toimin opiskelijasihteerinä ja Lähetyskirkon pappina. Välillä piipahdin Heidelbergissä opintojen parissa. Kaksi nuorinta lasta syntyi. Lentopalloakin ehdin pelata ihan sarjatasolla. Lisensiaattityön ollessa lähes valmis oli aika suunnistaa vakinaisiin töihin, kun perhekin piti pitää leivässä ja niin tie vei lähelle kotimaisemia Kontiolahdelle kasvatustyön kappalaiseksi.

Kontiolahdella vierähtikin 6,5 vuotta. Tehtiin nuorisotyötä, avioparityötä, kastettiin satoja lapsia kasvavassa pitäjässä ja tehtiin musiikkia. Lapset kasvoivat, lähtivät kouluun, elettiin tiiviissä yhteydessä naapureihin ja työtovereihin. Väitöskirja valmistui ja pyydettiin mukaan KJMK:n ja 1992 myös kirkolliskokouksen jäsenyys avautui.

Lamavuosien keskellä avautui kirkkoherran paikka Joensuussa Pielisensuussa ja kutsu kuului sinne ja vaalisakin tuli menestystä. Alkoi srk-yhtymäaika ja jälleen kerran paljon uuden oppimista. Hyvän työporukan kanssa oli ja on ollut hyvä työskennellä ja etsiä yhteistä työnäkyä, rakentaa yhteishenkeä ja seurakuntaelämää, jossa jokaisella on oma tärkeä paikka ja turvallinen suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Perhe-elämässä tämä aika on ollut lasten aikuistumisen ja opiskelujen aikaa. Ensimmäinen lapsenlapsikin on tätä kirjoitettaessa jo mummin ja ukin ilona.

Joensuussa olen nähnyt myös seurakuntayhtymän laajenemisen ja sen tuomat kivut. Työtä ja yhteistyötä on pitänyt organisoida uudelleen useampaan kertaan. Toimivia malleja onneksi on löytynyt.

Ilonaiheita on ollut paljonkin Joensuussa: vahva ekumeeninen yhteistyö, yhteisen seurakuntatyön strategian työstäminen, toinen toistaan kuunteleva yhteistyö seurakuntien kesken, oman työyhteisön hyvä yhteishenki, lapsi- ja nuorisotyön vahvuus ja monta muuta. Olen saanut myös tehdä rakastamaani musiikkia myös läpi kirkkoherravuosien yhdessä monien ystävien kanssa. Tärkeimpänä on tietenkin ollut se, että on saanut olla hyvän Jumalan hoidossa läpi elämän, läpi elämän kipujenkin.

Linkki CV:hen

”Joulun suuren lahjan kalliin, Betlehemin talliin Herra maan taivaan lahjoitti. Joulun suuren salaisuuden, riemun aivan uuden sydämeensä tallettaa voi jokainen.”
Kysymyksiä Tapanille? Ota yhteyttä: